Hallitustyö on vuorovaikuttamista

Martti Silvennoinen
Hallituspartnerit ry Tampere

Hallitustyötä käsittelevässä kirjallisuudessa ja keskusteluissa nousee entistä
useammin esille hallitusjäsenten keskinäinen vuorovaikutus. Se, miten jäsenten väliset kohtaamiset toteutuvat, miten näitä kohtaamisia johdetaan ja mikä on hallituksen sisäinen harmonia.

Vuorovaikuttamisen voidaankin sanoa olevan johtamistyön perusta yrityksen kaikilla tasoilla. Eittämättä se on myös hyvän hallitustyön perusta. Se luo onnistuneeseen hallitustyöskentelyyn innostusta, se synnyttää uusia ideoita sekä saa aikaan toimintaa. Hyvä vuorovaikutus vaikuttaa myös siihen, miten yhtenäisesti, tehokkaasti ja monipuolisesti hallitus tekee päätöksiä sekä miten niihin päätöksiin ylipäätään sitoudutaan. Tuttuja ja tiedettyjä asioita, mutta toteutuvatko?

Vuorovaikuttaminen on haaste. Se on ihmisten kohtaamista mitä moninaisimmissa päivittäisissä tilanteissa. Kohtaamiset taas ovat ihmisten välisiä tapahtumia, joissa useimmiten on asiayhteyden luoma jännite, mutta jotka monesti sittenkin rakentuvat tunneperustalle. Kohtaamiset ovat parhaimmillaan vuorovaikutustilanteita, joiden jälkeen kaikille osapuolille jää onnistumisen ja hyödyn tunne.

Vuorovaikutusta voisi kuvata esimerkiksi kahtena päällekkäisenä tähtenä, joista toisen tähden sakarat kuvaavat myönteisten asioiden ja tunteiden ja toisen tähden sakarat kielteisten asioiden ja tunteiden kohtaamistilanteita.

Myönteisiä ovat toisen ihmisten arvostaminen, hauskuus ja huumori, onnistumisiin suhtautuminen, toisista välittäminen ja kielteisiä ongelmatilanteiden ratkaisu, suhtautuminen vastoinkäymisiin, loukkaantuminen ja palautteen anto ja ottaminen. Nämäkin tuttuja, päivittäin eteemme tulevia asioita. Kysymys onkin siitä, miten me nämä kohtaamistilanteet omalla kohdallamme arkisessa hallitustyössä käsittelemme ja hoidamme.

Yksi myönteinen kohtaamistilanne, toisen arvostus luo oikeastaan kaiken pohjan muille vuorovaikuttamiseen vaikuttaville asioille. Voimme arvostaa toista ihmistä vasta, kun hyväksymme hänet kokonaan, itsenään. Hyväksyminen puolestaan on mahdollista, kun ymmärrämme ihmistä. Toisen ihmisen ymmärtäminen taas riippuu paljolti siitä, olemmeko valmiita näkemään asioita tämän toisen ihmisen näkökulmasta. Siksi selkeä yhteinen näkemys, jossa on arvostettu kaikkien jäsenten mielipiteitä, on hallituksen keskinäisen kunnioituksen ja arvostuksen pohja. Yhteinen näkemys on se perusta, jonka avulla voidaan yhdessä ratkoa erimielisyydet, niin että niistä syntyy sitoutunut ja yritystä hyödyttävä näkemys.

Hallituksissa jäsenten erilaisuus tekee vuorovaikuttamisesta haasteellista ja mielenkiintoista. Meillä kaikilla on oma tapamme tulkita ympäröivää maailmaa, koska meistä jokaisella on omat lähtökohtamme ja kokemuksemme. Tämän lisäksi jokaisella on oma tapansa ja kykynsä ottaa vastaan tietoa ja tulkita sitä. Joku tulkitsee sitä enemmän näkemänsä, joku kuulemansa, joku tietojensa ja taitojensa perusteella. Erilaiset tavat vastaanottaa ja käsitellä näkemäänsä ja kuulemaansa johtavat erilaisiin käsityksiin, vaikka olisimmekin samassa tilanteessa. Ajattelukin on tällöin erilaista ja joskus hyvän vuorovaikutustilanteen luominen tai syntyminen saattaa muodostua vaikeaksi.

Onnistuneen vuorovaikutustilanteen synnyttäminen mielletään yleensä hallituksen puheenjohtajan tehtäväksi. Näin se pääsääntöisesti onkin, mutta itse näkisin tilanteen sellaisena, jossa jokaisella jäsenellä on vastuu asian hoitamisesta. Hyvä vuorovaikutus ei ole pehmoilua tai ”hyssyttelyä”. Hyvä vuorovaikutus antaa mahdollisuuden kyseenalaistamiseen, väittelyyn ja kritiikkiin aliarvioimatta kuitenkaan ketään tai kenenkään mielipiteitä.

Valitettavan usein kuitenkin hallituksen jäsenten välinen vuorovaikutus ei toimi. Hallituksen jäsenillä on omia, erillisiä asialistoja, on avoimuuden puutetta ja salailua, syntyy kuppikuntia, käsitellään samoja asioita, toimeenpano ja päätöksenteko ovat heikkoa, faktojen sijaan esitetään mielipiteitä. Syntyy puolustustilanteita, kun joku jäsenistä kokee tulleensa uhatuksi. Myös se, miten suhtaudumme eriäviin ja erilaisiin mielipiteisiin vaikuttaa hallituksen yhtenäisyyteen. Arvostelemmeko vai olemmeko aidosti kiinnostuneita. Merkittävin syy näissä tilanteissa on yhteisen tahtotilan puuttuminen. Ja tämä näkyy poikkeuksetta yrityksessä myös organisaation kaikilla tasoilla. Me teemme luontaisesti yhteistyötä, kun me huomaamme, että meitä arvostetaan. Osoittaessamme arvostusta toista kohtaan, teemme sen kuitenkin usein jollain muulla tavalla kuin sanomalla suoraan, että arvostamme kyseistä henkilöä tai hänen esittämäänsä asiaa.  Arvostus välittyy rivien välissä, siinä miten toista ihmistä kohtelemme, miten kiinnostuneita olemme hänestä ja ennen kaikkea siitä, miten osoitamme pitävämme arvossa hänen osaamistaan, ammattitaitoaan ja asiantuntemustaan.

Aloitin kirjoitukseni toteamalla, että vuorovaikuttaminen on johtamisen perusta. Lopetan kirjeeni erään kirjailija-konsultin toteamuksin ”Vuorovaikuttamisen perusta on lauseessa: Mitä tuli sisään, kun sinä tulit sisään.” Mielestäni aika osuvasti sanottu!