"Minä ja Arska" - hallitustyön viisi porrasta

5.4.2018


Antti Haapakorva

”Minä ja Arska” – hallitustyön viisi porrasta

Minulla on ollut ilo tehdä töitä lukuisten kasvuhaluisten pk-yritysten kanssa. Ihailen suunnattomasti sitä tarmoa, näkemyksellisyyttä ja päättäväisyyttä, jota yrityksen luotsaaminen vaatii. Unohtamatta hikeä ja kyyneliä – niihin, jos mihin, on useimpien yritysten muurauslaasti sekoitettu. Se kuitenkin jaksaa ihmetyttää, miten vähäistä on yhä edelleen systemaattisen hallitustyön käyttö kasvun tukena. Haaste ei ole tarjonnassa, eli potentiaalisten hallitusosaajien määrässä, vaan haluttomuudessa ottaa asiassa ratkaiseva askel – ja kokeilla.

Listaan tässä, hieman kieli poskessa ja tahallisesti provoillen, oman näkemykseni tyypillisistä pk-yrityksen hallitustyön portaista. Lista on puhtaasti subjektiivinen, mutta kuitenkin uskoakseni riittävään kokemukselliseen dataan perustuva.

  1. Minä ja puoliso. Todellista hallitustyötä ei ole, vaan se on tasolla ”muistaakseni meillä on hallituksessa minä ja ehkä puoliso. Se on muistaakseni varajäsen.” Kirjanpitäjän kanssa sitten kerran vuodessa tehdään pakolliset pöytäkirjat. Jokainen ymmärtää, mikä on hallitustyön tuoma lisäarvo.
  2. Minä ja Arska. Yrityksissä, joissa on useampi omistaja, kaikki omistajat ovat usein hallituksessa. Tällöin saattaa jopa olla, että silloin tällöin pidetään ihan oikea hallituksen kokouskin. Asiat kuitenkin operatiivisia. Se alituisesti roihuava tulipalo, jota yrityksen arjeksi kutsutaan, vie kaiken ajan. Helikopteriperspektiivi loistaa poissaolollaan – siitä ei kuulu edes roottorien etäinen humina.
  3. Minä, Arska ja Arskan setä. Jossain vaiheessa hallitustyötä halutaan kehittää. Yleensä ulkopuoliseksi napataan joku ennalta tuttu, jolla on esim. yrittäjäkokemusta. Jos se on sukulainen, niin aina parempi. Hallitus käsittelee kuitenkin edelleen verraten operatiivisia asioita. Sedän tehtävä on enemmän taputtaa selkään kuin oikeasti haastaa. Jonkun verran saatetaan katsoa jo tunnuslukujakin, mutta ne ovat enemmän menneisyyttä peilaavia. Kun kirjanpidon raportti kertoo, että hyvin menee, niin pakkohan se on uskoa.
  4. Minä, Arska, Arskan setä ja uusi kaveri. Kun hallitustyö edelleen kehittyy, tulee mukaan joku kokeneempi hallitusosaaja, jonka valintaperusteet lähtevät sieltä mistä pitääkin: strategiasta. Välttämättä hän ei ole edes entuudestaan kovin tuttu. Tässä kohtaa hallitustoiminta yleensä aidosti muuttuu, sillä ulkopuolelta tuleva taho ei tunne yrityksen operatiivista maailmaa kovin hyvin, ja tämä ”pakottaa” keskustelun luontevasti enemmän tulevaisuutta luotaaviin juttuihin. Saattaapa jopa olla, että yhdessä intoudutaan ihan oikea strategiakin luomaan. Tunnuslukuja katsotaan entistä tarkemmin, hallitukselle luodaan vuosikello ja niin edelleen. Homma alkaa aidosti tuottamaan lisäarvoa, kun katse on isossa kuvassa ja menneen sijasta tulevassa.
  5. Minä ja kokonaan uudet kaverit. Hallitustyön ylin taso lienee pk-yrityksissä käytännössä se, jossa ulkopuolisilla hallitusjäsenillä on jo enemmistö hallituksesta. Tai ainakin he tuovat aidon vastapainon ja positiivisen vastavoiman omistajille. Tämä tulee kyseeseen esimerkiksi silloin, kun yrityksessä on voimakas kasvutavoite. Mukana saattaa olla jo pääomasijoittajakin. Hallitusosaajat on valittu puhtaasti taustan, näkemyksen ja kompetenssin perusteella. Hallitus haastaa ja sparraa toimitusjohtajaa sekä vie tämän toistuvasti epämukavuusalueelle. Siis sinne, missä kehittyminen tapahtuu ja yritystä on pakko systemaattisesti kehittää.

Edellä kuvattujen portaiden ei tarvitse suinkaan seurata toisiaan – mikään ei estä aloittavaakaan yritystä hyppäämästä vaikka suoraan vaiheeseen viisi. Harmillisen vähän sitä kuitenkaan näkee tapahtuvan. Mutta silloin kun tapahtuu, saa tulokset usein lukea niiltä yrityslistoilta, joilla kaikki haluaisivat näkyä.

Millä portaalla Sinun yrityksesi on?
 

Antti Haapakorva
Hallituspartnerit Itä-Suomi ry:n toiminnanjohtaja
Talentree Oy:n toimitusjohtaja
 

PS. Käytin esimerkeissäni tietoisesti miespuolisia nimikkeitä. En siksi, että miehet olisivat hallituksiin jotenkin parempia. Vaan nimenomaan siksi, että hallitukset ovat liian miesvaltaisia. Monipuolinen osaajapooli on yritykselle vankka tuki – myös hallitustasolla.